(Keskustan ryhmäpuheenvuoro asiaan nro 1: Raportti kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista vuonna 2019)

Hyvinvointiraportti 2019 on tiiviisti yhteydessä tänään käsiteltäviin talousarvioihin. Raportin käsittelyn ajoitus mietityttää, sillä sen sisältämät tiedot pitää huomioida talousarvion laadinnassa. Myös luottamushenkilöiden pitäisi saada tilanneraportti vuosittain ennen kuin lautakunnat käsittelevät  talousarvion.

Nyt dokumenttien välillä on ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi talousarvioprosessin aikana on esitetty  leikkauksia järjestö- ja yhdistystoimintaan, kun taas raportin kehittämiskohteissa ja toimenpide-ehdotuksissa painotetaan niiden merkitystä.

Esittelytekstissä todetaan, että raportointi on tarkoitus jatkossa liittää vahvemmin   osaksi kunnan  strategiaa, talouden ja toiminnan suunnittelua sekä johtamista. Keskustan valtuustoryhmä on täsmälleen samaa mieltä. Näin on tehtävä, silloin raportilla on eniten käytännön merkitystä.

Raportin sisällön voisi kiteyttää, että moni vihtiläinen voi hyvin. Olemme koko maan keskiarvoa terveempiä kuntalaisia, ja hyvinvointikertomuksen indikaattorit ovat pääsääntöisesti paremmat kuin koko maassa. Toisaalta on myös suuria huolen aiheita, joiden eteen on tulevina vuosina tehtävä paljon töitä. Nostan esiin  muutaman asian.

Meillä on yhä enemmän iäkkäitä, ja 92,9 % yli 75-vuotiaista asuu kotona. Tavoitteeksi on kirjattu, että ikääntyneiden hyvinvointipalvelut huomioidaan hyvin. Aktiivisille ikäihmisille onkin tarjolla monenlaista. Kuitenkin suuri osa yli 75-vuotiaista tarvitsee paljon tukea ja pysyttelee kotosalla.

Kotiin on kyllä tarjolla monenlaisia palveluita, mutta entä jos asuu yksin tai omaisia ei ole lähellä. On suuri riski, ettei kukaan huomaa, että palveluita tarvitaan, ja silloin ei tehdä ajoissa palvelutarpeen arviointiakaan. Ongelma on myös se, että ennen palvelun saamista pitää saada lomakkeet ja pitää osata täyttää ne – moni tarvitsee siihenkin apua. Tällaiset arkiasiat pitää huomioida kehittämiskohteissa.

Koronan myötä myös huoli vanhusten yksinäisyydestä on syventynyt. Järjestöt ja yhdistykset vastaavat paljosta. Kunnan ja Karviaisen tuki heille on ehdottoman tärkeää.

Pieni esimerkki: Karviaisella on selkeä ja aika hyvä esite ikäihmisten palveluista, ja sen saa digiversion lisäksi paperisena. Esitteestä puuttuvat kuitenkin kaikki järjestöt. Ne olisi siihen syytä lisätä. Olisi myös tärkeää, että Karviaisen ikäihmisten linjan sivulta olisi suora linkki kunnan sivulle, jossa on iäkkäiden palveluita tuottavien järjestöjen yhteystiedot. 

Myös  yläkouluikäisten kokema yksinäisyyden tunne sekä mielenterveysongelmat  ovat lisääntyneet huomattavasti. Luvut ovat selvästi koko maata ja Uuttamaata korkeammat. Tässä mietityttää sama asia kuin ikäihmisten kohdallakin: aktiivisille  nuorille on tarjolla monenlaista, mutta suuri haaste on edelleen siinä, miten huomioisimme paremmin ne nuoret, jotka eivät niin aktiivisia ole.

Nuorisopuolella on tehty hyvää työtä, ja esim. nuorisotyön sekä etsivän nuorisotyön jalkautuminen kouluun on hyvä juttu.

Samoin nettinuokkaritoiminta on hyvä idea, mutta myös nuorten sosiaalipalveluiden digitaalisuuden kehittäminen olisi tosi tärkeää. Se nimenomaan olisi luontevaa, mutkatonta ja helppoa matalankynnyksen palvelua monille ja ehkä toisi apua

toiseen vakavaan ongelmaan, nuorten huumekokeiluihin. Raportista selviää, että siihen on kyllä reagoitu moniammatillisesti  ja ennaltaehkäisevää päihdetyötä vahvistettu, mutta ongelma on edelleen huolestuttavan suuri.

Myös nuorten työttömyys on korkea verrattuna Uudenmaan keskiarvioon. Samoin koulutusta vaille jäävien nuorten osuus on yhä suuri. Se on todella omituista, koska pääkaupunkiseudun koulutustarjonta on monipuolinen ja hyvä. Näiden juurisyitä on selvitettävä.

Vielä sananen perheistä. Se vähän hämmentää, että lapsiperheidenkin digitaaliset  palvelut jäävät raportissa vähälle huomiolle, vaikka se olisi varmasti nuorille perheille luonteva ja helppo tapa saada tukea, tärkeä kehityskohde siis.

Muuten raportista kyllä näkee, että perheiden ja pienten lasten kohdalla ongelmat on tunnistettu, ja niihin on myös reagoitu. Esim. on tosi hyvä asia, että avoperheneuvolatoiminta on jo juurrutettu pysyväksi toiminnaksi. Muutenkin tukea tarjotaan johdonmukaisesti ja selkeästi varhaisemmin kuin ennen. Toivottavasti hyvä pohjatyö näkyy tulevina vuosina nuorison hyvinvoinnin paranemisena.