En muista, että kotonani olisi juurikaan puhuttu politiikkaa, tai se on mennyt ohi korvien. Sen muistan, että meillä painotettiin muista välittämistä ja huolehtimista. Äitini ja isäni ovat kasvaneet Helsingin Sörkassa, mutta mummoni ja vaarini olivat kotoisin Vihdin Otalammelta, ja myös äitini oli kesäisin paljon maalla. Vanhempani rakensivatkin kotimme Otalammen Ollilaan 1970-luvulla. Minua viehättää sekä maalais- että kaupunkilaiselämä – kummassakin on paljon hyviä puolia ja kummassakin olen asunut, myös Sörkassa. 

Kiinnostuin politiikasta enemmän nelikymppisenä, järjestötoiminnan kautta. Olin poliittisesti  sitoutumattomana pari vuotta järjestöjen edustajana kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnassa, muistaakseni varajäsenenä. Olin neljän lapsen lähihuoltaja ja  opettaja – halusin parantaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden asioita. Törmäsin myös vanhustenhuollon ongelmiin mummoni kautta.

Olen luonteeltani analyyttinen ja varovainen, ja tutustuin ensin eri puolueiden ajatuksiin. Keskustalla on pitkä perinne sovittelijana ja keskitien kulkijana – se viehätti minua kovasti, ja sellaiseksi tunsin itsenikin. Jos jotain kammoksun, niin kaikkia ääripäitä ja yhden asian kiihkoa, mihin ikinä se kohdistuukin.

Keskustalla on myös vahvat juuret niin koulutus- ja nuorisotyössä kuin luonnon arvostamisessakin. Arvoissa korostuvat kohtuullisuus sekä huolehtiminen heistä, jotka eivät itse pysty pitämään puoliaan. Se sopii omiin ajatuksiini.

Lähdin ensimmäisiin kuntavaaleihin mukaan varovaisesti – keskustan listalta, mutta sitoutumattomana. Tulin valituksi valtuustoon ja liityin puolueeseen ensimmäisen valtuustokauteni aikana, koska olen niin monissa asioissa samoilla linjoilla. 

Minulla ei ole poliittista esikuvaa. Ihailen ihmisiä, jotka ovat vaikeinakin aikoina valmiita laittamaan itsensä likoon ja toimivat rohkeasti mutta maltillisesti omien arvojensa mukaan. Arvostan myös kuuntelutaitoa ja laajakatseista ajattelua.