Poimintoja

Poimintoja valtuustopuheenvuoroista ja muista poliittisista puheista ja kirjoituksista vuosilta 2008–2017:

Vanhuspalveluiden rakenteen muuttuminen avopalveluiden suuntaan on hyvä asia, kunhan kotipalvelut toimivat. Arjen aktiivisuus, sujuvuus ja turvallisuus ovat kaikkein tärkeimpiä asioita.

Meillä ei ole varaa ristiriitaisiin päätöksiin – ei valtion eikä kunnan tasolla.

Pitkäjännitteinen ja hyvä suunnittelu mahdollistaa hyvät ja toimivat palvelut tiukassakin taloustilanteessa. Hötkyileminen ei kannata.

Ainoa keino vastata huhuihin on jakaa ajantasaista tietoa nopeasti ja avoimesti.

Avoimuus ja tiedottaminen on otettava tavaksi, josta ei enää pääse eroon.

Entä kun rahat eivät riitä? Se on arvokeskusketelun ja priorisoinnin paikka.

Suuri osa suomalaisista haluaa asua koko ajan luonnon lähellä. Miksi kaikilla pitäisi olla kesämökki?

Mitä järkeä on siinä, että kaikkien on asuttava keskuksissa – tilaa Suomessa riittää. Ihmisten on saatava valita asuinpaikkansa.

Hyvä työllisyystilanne, ennalta ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen takaavat parhaiten lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin.

Lapset ja nuoret ovat ihmeellisiä: kun heitä ajoissa tuetaan ja autetaan, lähes mikä tahansa on mahdollista.

Päiväkodin ja koulun pitää olla turvallinen paikka jokaiselle lapselle. Hyvä perusta takaa mahdollisuuden oppia.

Kiusaaminen on monimutkainen ilmiö, mutta kaksi asiaa on varmaa: kiusaamiseen on puututtava aina heti, ja kiusaamisen syntymistä voi ennaltaehkäistä.

Lasten ja nuorten asioissa koulujen, nuoriso- sekä sosiaali- ja terveyspuolen on tehtävä paljon enemmän yhteistyötä. Nyt tieto ei kulje. Byrokratiaa on purettava.

Kyläkoulut ovat yhteisöllisyyden tukiranka, ja niiden ansiosta kylillä on paljon vapaaehtoistoimintaa.

Opetuksen laadusta ja työntekijöiden jaksamisesta on pidettävä hyvää huolta. Meillä on juuri sellaiset lapset ja nuoret kuin me ansaitsemme.

Suomalainen ruoka on hyvää ja terveellistä – sitä pitää saada enemmän kouluihin, päiväkoteihin ja palvelutaloihin.

Syödään suomalaista ruokaa ja kasvatetaan samalla työllisyyttä.

Joukkoliikennettä on kehitettävä. Tarvitaan lisää bussivuoroja ja liityntäpysäköintipaikkoja. Myös palvelulinjavuoroja on kehitettävä, jotta iäkkäätkin pääsevät liikkumaan. Kun aikataulut suunnitellaan huolellisesti, palvelulinjavuoroja voivat hyödyntää myös toisenasteen opiskelijat.

Länsirata on meille tärkeä.

Kuntaliitosselvityksen pitää olla konkreettinen: Mihin palveluihin tulee todennäköisesti muutos? Mitkä palvelut säilyvät ennallaan ja mitkä paranevat? Mitä ongelmia liitoksesta seuraa? Miten ongelmat ratkaistaan?

Kuntaliitosselvityksestä piirtyy selvä kuva siitä, että Vihdillä on hyvät edellytykset selvitä itsenäisenä kuntana. Epäselväksi jää, miksi Vihdin kannattaisi pyrkiä kuntaliitokseen.

Kuntaliitoksesta pitää olla jotain hyötyä Vihdille.

Voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on hyvä ja vetovoimainen lukio. Ja meidän on pidettävä huolta siitä, että lukio myös säilyy hyvänä ja vetovoimaisena.

Katseemme täytyy olla pitkällä tulevaisuudessa.

Olisi erittäin hyvä, jos koulukuljetuksia pystyisivät hyödyntämään muutkin kunnan asukkaat. Bussien ja taksien tulee aina olla täysiä.

Hyvä ja riittävän perinpohjainen asioiden valmistelu synnyttää uusia ideoita ja antaa mahdollisuuden hyvään lopputulokseen.

Parhaimmillaan yhteisöllisyyden avulla ennaltaehkäistään monia vaikeuksia – joka ikäryhmässä.

Yhteisöllisyys ei ole kevyttä sanahelinää, vaan se vaatii tietoista toimintaa. Yhteisöllisyys ei ole itsestäänselvyys.

Yhteisöllisyys on tekoja.

Yhteisöllisyyden luomisen perusta on pääosin vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset ja järjestöt. Ne tarvitsevat tukea: niin yhteistyötä virkamiesten kanssa kuin rahallista avustamistakin.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että ammattitaitoisia aikuisia on lapsimäärään nähden riittävästi niin neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa kuin kouluterveydenhuollossakin.

Suuri osa lasten ja nuorten ongelmista voidaan tunnistaa jo varhaislapsuudessa ja peruskoulun alaluokilla.

Nuorisotyö ei voi olla vain hankkeiden varassa. Nuorisotyö on pitkäjännitteistä työtä, ja henkilökunnan pysyvyys on tärkeää.

Jokaisella perheellä pitäisi olla mahdollisuus hoitaa ainakin alle 2-vuotias lapsi kotona.

On tärkeää, että kunnallisen päivähoidon lisäksi on muitakin vaihtoehtoja: Joskus lähipäiväkodin tai lähiperhepäivähoitajan paikat ovat täynnä, ja joskus yksityinen palvelu on lähempänä kuin kunnan palvelu. Yksityispuoli myös vähentää ja tasapainottaa kunnan investointipaineita.

Monelle lapsiperheelle on hyvä vaihtoehto palkata hoitajan kotiin joko yksin tai yhdessä toisen perheen kanssa. Palvelusetelin käyttönottoa on tutkittava. Se mahdollistaisi tämän vaihtoehdon pienituloisillekin.

Koulurakennuksista täytyy pitää parempaa huolta. Kaikilla kiinteistöillä on oltava suunnitelmallinen kunnossapito-, huolto- ja hoito-ohjelma.

Uusien koulurakennusten rakennusvalvontaa on tehostettava ja varmistettava, että rakennuttamisaikataulu on realistinen. Kiireessä hosutaan.

Tutkimusten mukaan pienen opetusryhmän myönteinen vaikutus on suurimmillaan perusopetuksen alimmilla vuosiluokilla. Tukikin on silloin järkevintä kohdistaa sinne.

Yhteisöllisyys on tekoja.

On hyvin tärkeää muistaa, että lapset ja nuoret eivät ole mikään erillinen tuettava saareke. He ovat aina osa perhettä.

Niin varhaiskasvatuksen kuin koulujenkin henkilökunta ovat hyvin lähellä lapsia ja nuoria, ja he näkevät uhkatekijät jo varhain. Nuoret eivät syrjäydy parissa vuodessa, vaan uhka on usein nähtävissä jo varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla. Tiedon eteneminen ja toimiminen on ollut kuitenkin usein liian hidasta. Lasta ja perhettä on pystyttävä tukemaan silloin, kun apua tarvitaan.

Nuorten psykiatrista avohoitoa on kehitettävä: työntekijöiden olisi hyvä jalkautua koteihin.

Aikuisten ja lasten sosiaalipuolen yhteistyötä on tiivistettävä: kun perheen aikuinen voi huonosti, perheessä on hyvin todennäköisesti myös apua tarvitsevia lapsia.

Tutut hoitajat ovat vanhusten hyvän hoidon tae.

Iäkkäilläkin pitää olla mahdollisuus elää tavallista arkea: seurustella muiden kanssa, valita itse ruokansa, liikkua ulkona, käydä saunassa.

Kun vanhus kotiutuu sairaalasta, on kuntoutuminen varmistettava.

Omaishoitajien tukemista on kehitettävä. Siitä syntyy säästöä takuuvarmasti.

Seniorikuntalaisten liikuntaryhmien ja palveluliikenteen aikatauluja on sovitettava yhteen siten, että kyliltä olisi paremmat mahdollisuudet kulkea liikuntaharrastukseen.