Miksi linjaukset, resurssointi ja käytännön työ eivät vaikuta?

25 maalis

(Keskustan valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro) Kun vertaa tätä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa  kahden vuoden takaiseen, huomaa, että tärkeimmät linjaukset ovat paljolti samoja. Ja niitä on paljon. Kävin läpi myös viime vuosien resurssilisäykset – niitäkin oli paljon. Valtuusto on johdonmukaisesti noudattanut aiempaa suunnitelmaa ja resurssia on lisätty perättäisinä vuosina.
On esim. laajennettu Hope-luokkaa, kasvatettu tuntikehystä, kohdennettu tunteja alkuopetukseen, palkattu koulukuraattoreita, koulupsykologi, erityislastentarhanopettajia, nuorisotyöntekijöitä, on lisätty perheiden kotipalvelua ja perhetyöntekijöiden määrää. On perustettu perhekeskus. On painotettu moniammatillisuutta, eri sektoreiden yhteistyötä, työntekijät ovat jalkautuneet perheiden arkeen.

Miten on mahdollista, että jo muutama vuosi sitten tehdyt selkeät linjaukset sekä käytännössä tehty suuri työmäärä eivät näy riittävästi, vaan mm. lastensuojeluilmoitusten määrä ja lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluiden tarve kasvaa, eivätkä lasten ja nuorten palvelu- ja hoitoketjut toimi riittävän hyvin?
On vakava paikka, ja meidän on saatava suunta kääntymään. Liian moni lapsi, nuori ja perhe voi huonosti.

Päätöstemme vaikuttavuutta on arvioitava paremmin. Suunnitelma päättyy seurantalukuun, mutta seuranta ei näy suunnitelmassa selkeästi ja on vaikea hahmottaa, miten ja millä aikataululla suunnitelma etenee. Siihen toivomme parannusta. Teimme lapsivaikutusten arvioinnista aloitteen viime valtuustossa. On hyvä, että arviointi otetaan käyttöön ensi vuonna. Sen tulosten pitää olla riittävän tarkkoja ja konkreettista.

Odotamme paljon koulutuksen tulevalta strategialta, vaikka siitä ei jostain syystä ole tässä suunnitelmassa mainintaa. Oletan kuitenkin, että esimerkiksi alkuluokkatoiminnan kehittäminen sisältyy siihen. Esiopetuksen ja alkuopetuksen yhdistäminen joustavaksi kokonaisuudeksi on tärkeää ennaltaehkäisyä, kunhan toimintakulttuurit yhdistetään hedelmällisesti ja pikkuiset vihtiläiset voivat oppia koululaisen perustaitoja omaan tahtiinsa.

Koulutuksen strategian pitää luoda selkeät suuntaviivat myös tuntikehykselle eli opetustuntien riittävälle määrälle sekä yhteistyölle lastensuojelulaitosten kanssa. Erityisesti on syytä huomioida se, että meillä on hämmentävän paljon erityisen tuen lapsia. Suunnitelman ja resurssien jaon on oltava sellainen, että he saavat oikea-aikaisesti tarvitsemansa tuen jo varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa, jotta ongelmat eivät kasaudu ja paluu yleisopetuksenkin piiriin on mahdollista.

Neuvolan resurssointimme on parempi kuin valtakunnallinen suositus, joten aikaa vanhempien kohtaamiselle pitäisi olla riittävästi. Viime syksynä uutisoitiin näyttävästi, miten miehet jäävät neuvolakäynneillä edelleen liian vähälle huomiolle ja sitä myöten myös vanhempien parisuhde. Jäin miettimään, onko Vihdissä reagoitu siihen riittävästi.

On erikoista ja todella huolestuttavaa, että koulutuksen ulkopuolelle jääviä 17–24-vuotiaita nuoria on meillä enemmän kuin Suomessa keskimäärin, ja viime vuosina tilanne on vieläpä huonontunut. Koulutuspolkuvaihtoehtoja on kuitenkin pääkaupunkiseudulla erittäin paljon ja etäisyydet ovat kohtuullisia. Odotan, että tähänkin etsitään ratkaisuja myös koulutuksen strategiassa ja nuorisopalveluissa.
Kyse ei varmasti ole pelkästä nuorten ohjaamisesta jatko-opintoihin, kuten tässä suunnitelmassa todetaan, vaan myös muusta tuen tarpeesta ja moninaisista ongelmista. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa pitää kiinnittää enemmän huomiota myös Vihdin toisen asteen oppilaitoksiin, nyt niiden osuus on todella vähäinen ja kevyt.

Sekä lasten että vanhempien päihteiden käytön lisääntyminen lastensuojeluilmoituksen perusteena on ikävä yllätys. Yleisesti ottaenhan etenkin nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt. Oli kuitenkin ilo todeta, että ongelma on huomioitu hyvin kehittämistoimenpiteissä. Myös kunnan laajasta hyvinvointikertomuksesta selviää, että aikuistenkin kohdalla ongelmaan on kiinnitetty erityistä huomiota.
Laajasta hyvinvointikertomuksesta selviää myös se, että mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden työikäisten määrä on kasvanut huomattavasti. Se vaikuttaa todennäköisesti myös lasten ja nuorten hyvinvointiin. Onko tämä huomioitu myös tässä suunnitelmassa?

Henkilöstöraportista selviää, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden sairaspoissaolot ovat lisääntyneet ja opetuspuolen työntekijöiden jaksaminen huolestuttaa, sillä luokissa tapahtuvat läheltä piti -tilanteet ovat lisääntyneet ja psyykkisistä syistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kasvaneet.
Työntekijöitämme on nyt kuunneltava tarkasti ja hyvinvoinnin parantamiseen etsittävä ratkaisuja. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen henkilökunta ovat avainasemassa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamisessa.

Keskustan valtuustoryhmä kiittää lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmää sekä muita osallisia pitkäjänteisestä suunnittelusta ja hyväksyy otsa uurteissa Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman vuosille 2019—21 sekä yrittää pitää mielessään myös sen, että suurin osa vihtiläislapsista, nuorista ja perheistä voi kuitenkin hyvin.